Loru sorbusten herrasta on Henry Beardin ja Douglas Kenneyn kirjoittama unohtumaton barodia Tarust sormusten herrasta. Se paljastaa kaikkien kirjan henkilöiden hämärät tarkoitusperät, ja tarttuu juuri niihin omituisuuksiin mitä lukija on voinut ihmetellä. Jotkut voivat ottaa Sorbus tarun loukkauksena Tolkienia kohtaan, mutta omasta mielestäni se on vain yksinkertaisesti mahtava.

- he (höpötit) ovat pientä kansaa, pienempiä kuin kääpiöt, jotka pitävät heitä hintelinä, salakavalina ja käsittämättöminä ja käyttävät usein heistä puhuessaan ilmausta "höpöttiuhka". He ovat harvoin yli metrin pituisia, mutta pystyvät helposti nujertamaan itseään puolet pienemmän olion, jos pääsevät sen kimppuun takaapäin".

- "Jonkun on vietvävä sormus Mormorin Hiidenkirnuihin; salakuljetettava se sinne aivan Sauruksen hirvittävän nenän alta ja kaiken lisäksi hänen täytyy vaikuttaa niin täysin tehtävään sopimattomalta ettei hänen aikeitaan heti havaita"
Fritzu värähti myötätunnosta ajatellessaan tuyota onnetonta. "Siinä tapauksessa sen kantajan täytyy olla täydellinen aasi", hän sanoi hermostuneesti naurahtaen.
Goodgulf vilkaisi Dildoa joka nyökkäsi ja huiskautti puolihuolimattomasti Fritzun syliin jonkin kiiltävän esineen. Se oli sormus. "Onnittelen", Dildo tokaisi murheellisesti. "Olet juuri voittanut lohdutuspalkinnon typeryksien arpajaisissa".

- "me olemme tässä pienellä lomalla, vai mitä pojat". "Lomalla ollaan", vakuutti Mersu ja iski rajusti silmää Fritzulle. "Pienellä sellaisella", lisäsi Pepsi ja nyökytti päätään kuin spasmaatikko. "Pankaapa nimet tuohon", honotti portieri valekärsänsä läpi. Fritzu tarttui sulkakynään ja kirjoitti vieraskirjaan nimet: ALIAS S.AGENTTI, SALA P.MUUKALAINEN, MATTI-MAIJA MEIKELÄINEN ja T.E.KAITSU NIMI.

- "Ah, Fritzu, poikaseni", Dildo sanoi ja täräytti häntä voimalla hartioihin. "Sinä selvisit sittenkin perille. Jaa jaa jaa". Orlon ojensi hikisen kämmenensä kohti Dildoa, joka kaiveli taskujaan ja veti esiin tukon rypistyneitä seteleitä. "Kaksihan se oli, vai mitä", hän sanoi. "Kymmenen", vastasi Orlon. "Niinpä taisikin olla", Dildo myönsi ja sujautti ryppyisen setelin haltian kouraan.

- "Sormuksen ja sen kantajan on poistuttava täältä", myönsi Goodgulf, "mutta minne. Kuka vartioisi sormusta?" "haltiat", sanoi Gimpi. "Kääpiöt", ehdotti Legoland. "Velhot", vaati Arakorni. "Farbrorin ihmiset", kiljaisi Goodgulf. "Ei jää muuta vaihtoehtoa kuin Mormor", päätteli Orlon. "Mutta älä pelkää rakas höpötti", jatkoi Orlon. "Sillä sinun ei tarvitse lähteä yksin". "Vanha kunnon Gimpi lähtee mukaasi", sanoi Legoland. "Ja peloton Legoland", sanoi Gimpi. "Ja jalo kuningas Arakorni", sanoi Barafin. "Ja uskollinen Barafin", vastasi Arakorni kireästi. "Ja Mersu, Pepsi ja Spam", lisäsi Dildo. "Ja Goodgulf Harmaahammas", päätti Orlon. "Todellakin", sanoi Goodgulf mulkaisten Orlonia ja jos katse voisi tappaa vanha haltia olisi kannettu huoneesta useassa eri korissa.

- Siinä ratkesi se pulma", Barafin tokaisi ärtyneesti. "Jahuu", hän kiljaisi, "tulkaa syömään meidät. Ja jostain kaukaa kaiku vastasi, "minä elukka, minä tehdä juuri niin".

- Aikansa kuljettuaan he tulivat paikkaan jossa käytävä jakautui kahtia. Välittömästi he kuulivat sarjan pahaenteisiä korahduksia ja jostain tuonpuoleisesta peräisin olevia vingahduksia, joista saattoi päätellä että ilmestyskirjan neljä ratsastajaa olivat pelaamassa pokeria korkeintaan 40 metrin päässä.
"Meidän pitäisi hajaantua", Barafin ehdotti. "Minä olen nyrjäyttänyt nilkaani", ilmoitti Pepsi. "Älkää missään tapauksessa päästäkö ääntäkään", suhisi Arakorni. "Ääääätshiih". Mersun aivastus kuulosti käytävässä pienehkön kotitekoisen vetypommin koeräjäytykseltä. "Kuulkaa, tämä on suunnitelmani", Goodgulf sanoi. "Luodit eivät niihin tehoa", Barafin totesi synkästi. "Kävi miten kävi", Arakorni sanoi, "meidän on pidettävä tarkasti vahtia". Kuin yksissä tuumin koko seurue nukahti seuraavassa hetkessä.

- "Haltiat", mutisi Spam. " En väitä että Saurus olisi oikeassa, mutta enpä menisi sanomaan ihan noin vain, että hän on väärässäkään, jos ymmärrätte mitä tarkoitan".

- Liberal huokasi syvään. "Teidän matkanne on pitkä ja vaivalloinen", hän totesi. "Niin", yhtyi Cellofan. " Te kannatte raskasta taakkaa". "Teidän vihollisenne ovat voimakkaita ja armottomia", sanoi Liberal. "Teillä on paljon pelättävää", lisäsi Cellofan. "Lähdette jatkamaan matkaa aamunkoitteessa", sanoi Liberal lopuksi.

- Niin vahva oli Dorkalan taikavoima, että vaikka he olivat viettäneet vain yhden yön tuossa maagisessa paikassa, se tuntui kokonaiselta viikolta ja kun he ajelehtivat jokea alas Fritzusta alkoi tuntua että aika kului pelottavan nopeasti. Hän muisti Barafinin pahaenteisen unen ja huomasi ensi kertaa kookkaan soturin otsalla Kainin merkin, hänen selässään suuren lampaan verellä piirretyn ristin ja hänen poskessaan taalerin kokoisen mustan syylän. Valtava uhkaavannäköinen korppikotka istui miehen olkapäällä kaivellen kynsillä hampaitaan ja hymisten jotain typerää viisua kutojakottaraisista.

- "Tietäkää etten ole enää entinen velho. Henkeni on puhdistunut, luonteeni on muuttunut, imagoni on rakennettu uudelleen. Vain vähän on jäljellä entisestä minästäni". Goodgulf kumarsi syvään heilauttaen lierihattuaan. "Olen täysin muuttunut". "Lyödäänkö vetoa", Gimpi ähkäisi huomatessaan että hatusta putosi viisi ässää.

- "Et voi panna jätkää kuninkaan päälle, se on petkuttamista", varoitti haltia. "Mutta voin kyllä pistää luuvitosen sinun kurkkuusi", vastasi nokkela velho leikkisästi. "Tee itsellesi vaikka käkikello tai puuhaile jotain muuta mikä kuuluu vapaa-ajan harrastuksiisi, minä mietiskelen".
Mutta haltia katseli velhoa lämpimän kiintymyksen vallassa. Puolenyötä hän oli istunut kuuntelemassa Goodgulfin tarinaa oudoista matkoista ja uhkarohkeista urotöistä. Jokainen saattoi käsittää että kyseessä oli kokoelma tärkeitä valheita. Jos Goodgulf oli todella muuttunut, hän ei ollut muuttunut kovinkaan paljoa. Sitäpaitsi Gimpin kello oli kadonnut.

- Goodgulf nappasi pallon Pepsin käpälistä ja tuijotti häntä tuimasti. "Tämä", hän sanoi käheällä äänellä, " ei ole mikään lelu. Se on ihmeellinen kupla, haltioiden mikäs-se-nyt-taas-olikaan taikapallo jonka luultiin kadonneen jo joskus aaltopeltiajalla". "No miksi sinä et voinut sanoa sitä", huomautti Pepsi täysin tarpeettomasti.

- " Ja sitäpaitsi se on vainoharhainen", velho mutisi puoliksi itsekseen. "Pahasti vainoharhainen. Hautoo itsemurhaa. Tyypillinen esimerkkitapaus". "Itsemurhaa", Pepsi sanoi hämmästyneenä. "Mistä sinä sellaista päättelet?" "Pelkää aavistus", Goodgulf vastasi hajamielisen näköisenä. "Pelkkä aavistus".
Uutinen vanhan käskynhaltijan itsemurhasta levisi kaupunkiin seuraavana iltana kulovalkean tavoin. Iltalehdissä oli valtavia valokuvia mahtavasta kokosta johon valtias oli loikannut kirjoittuaan ensin jäähyväiskirjeen ja sidottuaan sen jälkeen näppärästi kätensä ja jalkansa. Seuraavina päivinä kaunopuheinen velho järjesti useita lehdistötilaisuuksia. Tuntikaupalla hän vakuutti kaupungin virkamiehille että hänen vanhan ystävänsä viimeinen toive oli että hän, Goodgulf, ottaisi kaupungin ohjat käsiinsä siihen saakka kun käskynhaltijan ainoa elossa oleva poika palaisi. Joidenkin ilkeiden huhujen mukaan hänet oli nähty palatsin vip-miestenhuoneessa pesemässä rajusti käsiään saadakseen lähtemään niissä tiukasti istuvan kerosiinin hajun.

- "Kaikki on hukassa", Mersu nyyhki. Hän valmistautui heittäytymään alas muurilta. "Älkää hätääntykö", Goodgulf komensi tiukalla äänellä. "Tuokaa minulle minun valkoinen viittani, nopeasti nyt". "Ah", Pepsi huudahti. " Valkoinen viitta valkoista velhoa varten". "Ei", Goodgulf selitti naulaten viittaa biljardikeppiin. " Vaan valkoinen viitta valkoista lippua varten".

- Viimeisenä keinona Arakorni päätti panna lopun tälle pelleilylle saattamalla epäröivät soturit häpeään. Hän komensi jäljellä olevat airuet puhaltamaan torviinsa ja huusi kovalla äänellä; "Lännen kansat! Sauruksen mustalla portilla joudumme taistelemaan ylivoimaa vastaan, mutta meillä harvoilla on puhdas sydän ja noilla monilla saastainen. Oli miten oli, ne teistä jotka tahtovat paeta ja piiloutua, lähtekööt heti jotta matkamme nopeutuu. Ne jotka ratsastavat Farbrorin kuninkaan kanssa elävät ikuisestu lauluissa ja legendoissa. Muut saavat mennä!" Kerrotaan että joukkopaon synnyttämä pölypilvi ei laskeutunut päiväkausiin.

- Aivan heidän edessään jyrkänteen alla pulputti äänekkäästi paksua mustaa tervaa lainehtiva lähde. Fritzu seisoi pitkään paikallaan tuijottaen sormiensa välistä kaukaisuudessa savuavaa hiidenkirnua. "Mustalle aukolle on monen virstan matka", hän sanoi mietteliäänä. "Sas muuta", Spam myönsi. "Aukko. Syvä". "Musta". lisäsi Fritzu. "Pimeä", sanoi Spam. Fritzu otti ketjun kaulastaan ja pyöritteli sitä huolimattomasti sormensa päässä. "Varovasti, herra Fritzu", Spam sanoi. "Aivan", Fritzu sanoi ja sinkosi sormuksen ilmaan napaten sen kiinni selkänsä takaa. "Sääli ettei meillä ole minkäänlaista painoa joka vetäisi sormuksen turvallisesti pohjaan", Fritzu tuumi ääneen. "Ainahan voi sattua vahinkoja". "Juuri sellaisten tapausten varalta", Spam sanoi etsien katseellaan jotain raskasta, mutta turhaan, "tarvittaisiin riippakivi, paino", Hän mutisi.
"Haloo", sanoi harmaa möykky heidän takanaan. "Pitkä aika ei tavata". "Kolkkaaja, senkin vanha veijari", Spam kujersi. "Katso", Fritzu kiljaisi osoittaen sormellaan tyhjälle taivaalle. "Ääntä nopeammin lentävä kondomikotka". Kun kolkkaaja kohotti katseensa, Fritzu kiinnitti näppärästi ketjun hänen kaulansa ympärille. "Mutta voihan nenä", Spam hihkaisi. " Aito vuoden 1925 hopeinen markka". Hän asettui nelinkontin Kolkkaajan eteen. "Hupsista", Fritzu sanoi naurahtaen ja työnsi Kolkkaajan selästä. "Aaarghhh", kolkkaaja lisäsi. "Pulp", ehdotti puolestaan tervalammikko. Fritzu huokaisi syvään ja höpötit jättivät viimeiset jäähyväiset sormukselle ja sen riipalle.

- "Täältä vihollinen aikoo hyökätä", Arakorni päätteli hetken mietittyään. "Nostakaamme salkoon taistelulippumme". Tottelevaisesti Goodgulf ruuvasi koottavan biljardikeppinsä puolikkaat yhteen ja kiinnitti siihen valkoisen lipun. "Mutta eihän tuo ole meidän taistelulippumme", Arakorni huomautti. "Lyödäänkö vetoa", Gimpi kysäisi. "Parempi mustapää kuin ei päätä ollenkaan", Goodgulf totesi painokkaasti ja alkoi taivutella auranterää miekastaan.