Loru sorbusten herrasta on Henry Beardin ja Douglas Kenneyn kirjoittama unohtumaton barodia Tarust sormusten herrasta. Se paljastaa kaikkien kirjan henkilöiden hämärät tarkoitusperät, ja tarttuu juuri niihin omituisuuksiin mitä lukija on voinut ihmetellä. Jotkut voivat ottaa Sorbus tarun loukkauksena Tolkienia kohtaan, mutta omasta mielestäni se on vain yksinkertaisesti mahtava.
- he (höpötit) ovat pientä kansaa, pienempiä kuin kääpiöt, jotka pitävät
heitä hintelinä, salakavalina ja käsittämättöminä ja käyttävät usein
heistä puhuessaan ilmausta "höpöttiuhka". He ovat harvoin yli metrin
pituisia, mutta pystyvät helposti nujertamaan itseään puolet pienemmän
olion, jos pääsevät sen kimppuun takaapäin".
- "Jonkun on vietvävä sormus Mormorin Hiidenkirnuihin; salakuljetettava se
sinne aivan Sauruksen hirvittävän nenän alta ja kaiken lisäksi hänen
täytyy vaikuttaa niin täysin tehtävään sopimattomalta ettei hänen
aikeitaan heti havaita"
Fritzu värähti myötätunnosta ajatellessaan tuyota onnetonta. "Siinä
tapauksessa sen kantajan täytyy olla täydellinen aasi", hän sanoi
hermostuneesti naurahtaen.
Goodgulf vilkaisi Dildoa joka nyökkäsi ja huiskautti
puolihuolimattomasti Fritzun syliin jonkin kiiltävän esineen. Se oli
sormus. "Onnittelen", Dildo tokaisi murheellisesti. "Olet juuri voittanut
lohdutuspalkinnon typeryksien arpajaisissa".
- "me olemme tässä pienellä lomalla, vai mitä pojat". "Lomalla ollaan",
vakuutti Mersu ja iski rajusti silmää Fritzulle. "Pienellä sellaisella",
lisäsi Pepsi ja nyökytti päätään kuin spasmaatikko. "Pankaapa nimet
tuohon", honotti portieri valekärsänsä läpi. Fritzu tarttui sulkakynään ja
kirjoitti vieraskirjaan nimet: ALIAS S.AGENTTI, SALA P.MUUKALAINEN,
MATTI-MAIJA MEIKELÄINEN ja T.E.KAITSU NIMI.
- "Ah, Fritzu, poikaseni", Dildo sanoi ja täräytti häntä voimalla
hartioihin. "Sinä selvisit sittenkin perille. Jaa jaa jaa". Orlon ojensi
hikisen kämmenensä kohti Dildoa, joka kaiveli taskujaan ja veti esiin
tukon rypistyneitä seteleitä. "Kaksihan se oli, vai mitä", hän sanoi.
"Kymmenen", vastasi Orlon. "Niinpä taisikin olla", Dildo myönsi ja
sujautti ryppyisen setelin haltian kouraan.
- "Sormuksen ja sen kantajan on poistuttava täältä", myönsi Goodgulf,
"mutta minne. Kuka vartioisi sormusta?"
"haltiat", sanoi Gimpi. "Kääpiöt", ehdotti Legoland. "Velhot", vaati
Arakorni. "Farbrorin ihmiset", kiljaisi Goodgulf. "Ei jää muuta
vaihtoehtoa kuin Mormor", päätteli Orlon.
"Mutta älä pelkää rakas höpötti", jatkoi Orlon. "Sillä sinun ei tarvitse
lähteä yksin".
"Vanha kunnon Gimpi lähtee mukaasi", sanoi Legoland. "Ja peloton
Legoland", sanoi Gimpi. "Ja jalo kuningas Arakorni", sanoi Barafin. "Ja
uskollinen Barafin", vastasi Arakorni kireästi. "Ja Mersu, Pepsi ja Spam",
lisäsi Dildo. "Ja Goodgulf Harmaahammas", päätti Orlon. "Todellakin",
sanoi Goodgulf mulkaisten Orlonia ja jos katse voisi tappaa vanha haltia
olisi kannettu huoneesta useassa eri korissa.
- Siinä ratkesi se pulma", Barafin tokaisi ärtyneesti. "Jahuu", hän
kiljaisi, "tulkaa syömään meidät. Ja jostain kaukaa kaiku vastasi, "minä
elukka, minä tehdä juuri niin".
- Aikansa kuljettuaan he tulivat paikkaan jossa käytävä jakautui kahtia.
Välittömästi he kuulivat sarjan pahaenteisiä korahduksia ja jostain
tuonpuoleisesta peräisin olevia vingahduksia, joista saattoi päätellä että
ilmestyskirjan neljä ratsastajaa olivat pelaamassa pokeria korkeintaan 40
metrin päässä.
"Meidän pitäisi hajaantua", Barafin ehdotti. "Minä olen nyrjäyttänyt
nilkaani", ilmoitti Pepsi. "Älkää missään tapauksessa päästäkö ääntäkään",
suhisi Arakorni. "Ääääätshiih". Mersun aivastus kuulosti käytävässä
pienehkön kotitekoisen vetypommin koeräjäytykseltä. "Kuulkaa, tämä on
suunnitelmani", Goodgulf sanoi. "Luodit eivät niihin tehoa", Barafin
totesi synkästi. "Kävi miten kävi", Arakorni sanoi, "meidän on pidettävä
tarkasti vahtia". Kuin yksissä tuumin koko seurue nukahti seuraavassa
hetkessä.
- "Haltiat", mutisi Spam. " En väitä että Saurus olisi oikeassa, mutta
enpä menisi sanomaan ihan noin vain, että hän on väärässäkään, jos
ymmärrätte mitä tarkoitan".
- Liberal huokasi syvään. "Teidän matkanne on pitkä ja vaivalloinen", hän
totesi. "Niin", yhtyi Cellofan. " Te kannatte raskasta taakkaa". "Teidän
vihollisenne ovat voimakkaita ja armottomia", sanoi Liberal. "Teillä on
paljon pelättävää", lisäsi Cellofan. "Lähdette jatkamaan matkaa
aamunkoitteessa", sanoi Liberal lopuksi.
- Niin vahva oli Dorkalan taikavoima, että vaikka he olivat viettäneet
vain yhden yön tuossa maagisessa paikassa, se tuntui kokonaiselta
viikolta ja kun he ajelehtivat jokea alas Fritzusta alkoi tuntua että aika
kului pelottavan nopeasti. Hän muisti Barafinin pahaenteisen unen ja
huomasi ensi kertaa kookkaan soturin otsalla Kainin merkin, hänen
selässään suuren lampaan verellä piirretyn ristin ja hänen poskessaan
taalerin kokoisen mustan syylän. Valtava uhkaavannäköinen korppikotka
istui miehen olkapäällä kaivellen kynsillä hampaitaan ja hymisten jotain
typerää viisua kutojakottaraisista.
- "Tietäkää etten ole enää entinen velho. Henkeni on puhdistunut,
luonteeni on muuttunut, imagoni on rakennettu uudelleen. Vain vähän on
jäljellä entisestä minästäni". Goodgulf kumarsi syvään heilauttaen
lierihattuaan. "Olen täysin muuttunut". "Lyödäänkö vetoa", Gimpi ähkäisi
huomatessaan että hatusta putosi viisi ässää.
- "Et voi panna jätkää kuninkaan päälle, se on petkuttamista", varoitti
haltia. "Mutta voin kyllä pistää luuvitosen sinun kurkkuusi", vastasi
nokkela velho leikkisästi. "Tee itsellesi vaikka käkikello tai puuhaile
jotain muuta mikä kuuluu vapaa-ajan harrastuksiisi, minä mietiskelen".
Mutta haltia katseli velhoa lämpimän kiintymyksen vallassa. Puolenyötä hän
oli istunut kuuntelemassa Goodgulfin tarinaa oudoista matkoista ja
uhkarohkeista urotöistä. Jokainen saattoi käsittää että kyseessä oli
kokoelma tärkeitä valheita. Jos Goodgulf oli todella muuttunut, hän ei
ollut muuttunut kovinkaan paljoa. Sitäpaitsi Gimpin kello oli
kadonnut.
- Goodgulf nappasi pallon Pepsin käpälistä ja tuijotti häntä tuimasti.
"Tämä", hän sanoi käheällä äänellä, " ei ole mikään lelu. Se on
ihmeellinen kupla, haltioiden mikäs-se-nyt-taas-olikaan taikapallo jonka
luultiin kadonneen jo joskus aaltopeltiajalla". "No miksi sinä et voinut
sanoa sitä", huomautti Pepsi täysin tarpeettomasti.
- " Ja sitäpaitsi se on vainoharhainen", velho mutisi puoliksi itsekseen.
"Pahasti vainoharhainen. Hautoo itsemurhaa. Tyypillinen esimerkkitapaus".
"Itsemurhaa", Pepsi sanoi hämmästyneenä. "Mistä sinä sellaista päättelet?"
"Pelkää aavistus", Goodgulf vastasi hajamielisen näköisenä. "Pelkkä
aavistus".
Uutinen vanhan käskynhaltijan itsemurhasta levisi kaupunkiin seuraavana
iltana kulovalkean tavoin. Iltalehdissä oli valtavia valokuvia mahtavasta
kokosta johon valtias oli loikannut kirjoittuaan ensin jäähyväiskirjeen ja
sidottuaan sen jälkeen näppärästi kätensä ja jalkansa. Seuraavina päivinä
kaunopuheinen velho järjesti useita lehdistötilaisuuksia. Tuntikaupalla
hän vakuutti kaupungin virkamiehille että hänen vanhan ystävänsä
viimeinen toive oli että hän, Goodgulf, ottaisi kaupungin ohjat käsiinsä
siihen saakka kun käskynhaltijan ainoa elossa oleva poika palaisi.
Joidenkin ilkeiden huhujen mukaan hänet oli nähty palatsin
vip-miestenhuoneessa pesemässä rajusti käsiään saadakseen lähtemään niissä
tiukasti istuvan kerosiinin hajun.
- "Kaikki on hukassa", Mersu nyyhki. Hän valmistautui heittäytymään alas
muurilta. "Älkää hätääntykö", Goodgulf komensi tiukalla äänellä. "Tuokaa
minulle minun valkoinen viittani, nopeasti nyt". "Ah", Pepsi huudahti. "
Valkoinen viitta valkoista velhoa varten". "Ei", Goodgulf selitti naulaten
viittaa biljardikeppiin. " Vaan valkoinen viitta valkoista lippua
varten".
- Viimeisenä keinona Arakorni päätti panna lopun tälle pelleilylle
saattamalla epäröivät soturit häpeään. Hän komensi jäljellä olevat airuet
puhaltamaan torviinsa ja huusi kovalla äänellä; "Lännen kansat! Sauruksen
mustalla portilla joudumme taistelemaan ylivoimaa vastaan, mutta meillä
harvoilla on puhdas sydän ja noilla monilla saastainen. Oli miten oli, ne
teistä jotka tahtovat paeta ja piiloutua, lähtekööt heti jotta matkamme
nopeutuu. Ne jotka ratsastavat Farbrorin kuninkaan kanssa elävät ikuisestu
lauluissa ja legendoissa. Muut saavat mennä!" Kerrotaan että joukkopaon
synnyttämä pölypilvi ei laskeutunut päiväkausiin.
- Aivan heidän edessään jyrkänteen alla pulputti äänekkäästi paksua
mustaa tervaa lainehtiva lähde. Fritzu seisoi pitkään paikallaan
tuijottaen sormiensa välistä kaukaisuudessa savuavaa hiidenkirnua.
"Mustalle aukolle on monen virstan matka", hän sanoi mietteliäänä. "Sas
muuta", Spam myönsi. "Aukko. Syvä". "Musta". lisäsi Fritzu. "Pimeä",
sanoi Spam. Fritzu otti ketjun kaulastaan ja pyöritteli sitä
huolimattomasti sormensa päässä. "Varovasti, herra Fritzu", Spam sanoi.
"Aivan", Fritzu sanoi ja sinkosi sormuksen ilmaan napaten sen kiinni
selkänsä takaa. "Sääli ettei meillä ole minkäänlaista painoa joka vetäisi
sormuksen turvallisesti pohjaan", Fritzu tuumi ääneen. "Ainahan voi sattua
vahinkoja". "Juuri sellaisten tapausten varalta", Spam sanoi etsien
katseellaan jotain raskasta, mutta turhaan, "tarvittaisiin riippakivi,
paino", Hän mutisi.
"Haloo", sanoi harmaa möykky heidän takanaan. "Pitkä aika ei tavata".
"Kolkkaaja, senkin vanha veijari", Spam kujersi. "Katso", Fritzu kiljaisi
osoittaen sormellaan tyhjälle taivaalle. "Ääntä nopeammin lentävä
kondomikotka". Kun kolkkaaja kohotti katseensa, Fritzu kiinnitti
näppärästi ketjun hänen kaulansa ympärille. "Mutta voihan nenä", Spam
hihkaisi. " Aito vuoden 1925 hopeinen markka". Hän asettui nelinkontin
Kolkkaajan eteen. "Hupsista", Fritzu sanoi naurahtaen ja työnsi Kolkkaajan
selästä. "Aaarghhh", kolkkaaja lisäsi. "Pulp", ehdotti puolestaan
tervalammikko. Fritzu huokaisi syvään ja höpötit jättivät viimeiset
jäähyväiset sormukselle ja sen riipalle.
- "Täältä vihollinen aikoo hyökätä", Arakorni päätteli hetken mietittyään.
"Nostakaamme salkoon taistelulippumme". Tottelevaisesti Goodgulf ruuvasi
koottavan biljardikeppinsä puolikkaat yhteen ja kiinnitti siihen valkoisen
lipun. "Mutta eihän tuo ole meidän taistelulippumme", Arakorni huomautti.
"Lyödäänkö vetoa", Gimpi kysäisi. "Parempi mustapää kuin ei päätä
ollenkaan", Goodgulf totesi painokkaasti ja alkoi taivutella auranterää
miekastaan.