LUKEMATTOMIEN KYYNELTEN TAISTELU

Muualla on kerrottu tarkemmin, miten Gondolinin salaisen kaupungin kuningas Turgon lähetti miehiä ulos Gondolinista rakentamaan pakopaikkaa Sirionin suistoon siltä varalta, että Gondolinin sijainti joskus paljastuisi. Oli kulunut useita satoja vuosia Gondolinin perustamisesta ja Angbandia saartavat haltiat oli lyöty Dagor Bracollachin suuressa taistelussa. Vihollinen oli vallannut koko Dorthonionin. Finarfinin pojat Angrod ja Aegnor olivat molemmat saaneet surmansa. Nargothrondin joukot oli lyöty ja Minas Tirith oli vallattu. Maedhros piti kuitenkin puolensa Himringillä ja Hithlumin puolustus kesti. Hetken epätoivossa kuningas Fingolfin oli ratsastanut Angbandiin ja käynyt kaksintaistelun itsensä Morgothin kanssa. Vaikka Morgoth haavoittui sai Fingolfin surmansa. Kotkat noutivat kuninkaan ruumiin ja toivat sen Gondoliniin. Turgon järjesti suuret hautajaiset, joissa hän ja Estelmo pitivät ikimuistoiset puheet.

Kun rakentajat palasivat Sirionin suistosta he toivat mukanaan suuria uutisia. Tarina Berenistä ja Luthienista ja Silmarilin takaisin hankkimisesta levisi nopeasti kaupunkiin. Maedhros oli vallannut takaisin Dorthonionin ja Angband oli jälleen saarrettu. Lisäksi miehet olivat kuulleet Fingonin ja Maedhrosin valmistautuvan iskemään yhteen Morgothin joukkojen kanssa seuraavana kesänä. Tämä tietysti aiheutti paljon miettimistä Gondolinissa. Pitäisikö heidän avata portit ja marssia Fingonin rinnalla vihollista vastaan. Kesän lähestyessä alkoivat kotkat tuoda hälyttäviä uutisia. Fingonin ja Maedhrosin joukot olivat kokoontumassa. Silloin valtasi viimein sotainnostus myös Turgonin. Etenkin Turgonin sisarenpoika Maeglin vaati suureen ääneen sotaanlähtöä. Lopulta Gondolinin armeija marssi ulos kätketystä kaupungista. Kukin huone otti mukaan tuhat miestä, niin että miehiä oli yhteensä 10 000.

Oli kaunis kesä aamu, kun Gondolinin armeija lähestyi etelästä Tol Sirionia. Galdorin Puun huone toimi etujoukkona. Galdorin sotilaat olivat kaikki Nevrastin sindaria ja sen vuoksi ihanteellisia tiedustelijoita. Noin puolikilometriä Puun huoneen takana marssi prinssi Maeglinin huone heti perässään Egalmothin Taivaallisen jousen miehet. Seuraavana tuli Kultaisen kukan huone herransa Glorfindelin ja aliruhtinas Daurendilin komennossa. Glorfindelin kannoilla marssi Pilarin huone Daironin johdolla. Duilinin Pääskysen huone oli seuraavana, sitten Kuninkaan omat miehet. Penlodin Lumitornin huone oli aivan kuninkaan kannoilla ja Salgant Harpun huoneineen seuraavana. Lähteen ruhtinas Ecthelion piti perää. Etukäteissuunnitelman mukaan armeija kaartaisi Serechin suon ohitettuaan vasempaan ja kääntäisi sitten rintamasuunnan oikeaan, muodostaen taistelulinjan. Ecthelion jäisi reserviksi ja jousiosastot siirtyisivät Turgonin molemmille puolille.

Ecthelion ratsasti osastonsa kärjessä. Aurinko oli jo korkealla ja oli todella kuuma. Tol Sirion oli nyt vasemmalla ja ohi marssivat rivistöt tuijottivat sitä kiinnostuneina. Lähteen ruhtinas ei oli jo kokenut sotilas, sillä hän oli taistellut Dagor Aglarebissa ja sitä ennen pienemmissä taisteluissa. Ecthelion oli pukeutunut harmaaseen taisteluhaarniskaan jota peitti sininen kangas. Hänen silmikkokypäränsä töyhtö heilui korkealla ilmassa. Echtelionin viitta oli kirkkaan punainen. Muut upseerit olivat pukeutuneet samoin, mutta komppanianpäälliköiden (ensimmäisten upseerien) viitat olivat siniset ja toisten upseerien viitat vihreät. Alaupseereilla ei ollut viittoja. Sotilaat taas olivat pukeutuneet kevyisiin haarniskoihin joita peittävä kangas oli keltainen. Aliruhtinas Dirhal pysytteli kokoajan Ecthelionin rinnalla tarkkaillen Lähteen huoneen marssirivistön kuntoa. Ecthelionin adjutantti Aränwe sen sijaan liikkui sinne tänne joukkojen seassa tarkkaillen mitä tapahtui. Aränwe tuli nyt ratsastaen jostain rivistön perältä. "Tarvitaan tauko tai miehet eivät kohta pysy jaloillaan",hän huudahti. Echtelion nyökkäsi. " Tiedän, mutta Turgon haluaa ehtiä asemiin ennen puoltapäivää. Taistelu on voinut vaikka jo alkaa. Voimme olla myöhässä". Ecthelionin ilme kuitenkin kertoi ettei hän ollut huolissaan. Kaikki sujui juuri niin kuin pitikin.

Ecthelionin rauhallisuuteen oli hyvä syy. Thangorodrimin suunnalla ei näkynyt pölypilviä. Näin kuivalla ilmalla tasangolla oli mahdotonta kulkea nostattamatta sellaista. Kun marssia oli jatkunut vielä usean tunnin ajan Harpun huone Ecthelionin joukkojen edessä pysähtyi. " Seis", huusi nuori Elemmakil kuuluvalla äänellä. Hän toimi esikunnan Ensimmäisenä upseerina. Elemmakilin paras ystävä Aranwion oli tietysti Toinen upseeri. Pieni esikunta kokoontui nopeasti Ecthelionin ympärille. Adjutantti ja tärkein neuvonantaja Aränwe oli paikalla, samoin luotettava aliruhtinas Dirhal, nuoret upseerit Elemmakil ja Aranwion, Ecthelionin aseenkantaja Armindil sekä tietysti Talonväenkomppanian komentajana toimiva Ecthelwion. Ecthelion tuijotti pohjoisessa kohoavaa Thangorodrimia äänettömänä. Siellä jossakin oli haltioiden ikuinen vihollinen Morgoth. Lopulta Ecthelwion sanoi, " Armindil, mitä jos menisit Echtelwionin kanssa katsomaan mitä on tekeillä".

Armindil nyökkäsi ja nuorukaiset kannustivat hevosiaan. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua he palasivat. " Herra, siellä on Falathrimin joukkoja edessä", sanoi hengästynyt Armindil. " Cirdan on itse johdossa ja heitä on ainakin 3000. He ovat Fingonin linjan oikea sivusta. Me liitymme linjaan suunnitelman mukaan". Ecthelion nyökkäsi. "Dirhal". Aliruhtinas kohottautui. "Erotaan jonosta ja kaarretaan vasempaan, kohti tuota pientä kukkulaa". Dirhal kääntyi ja alkoi huutaa komentoja. Serechin suo jäi heidän vasemmalle puolelleen. Samanaikaisesti koko armeija kaartoi vasempaan ja muodosti rintaman kohti tasankoa. Ecthelion marssitti osastonsa pienelle kukkulalle. "Kaarto vasempaan", huusi Dirhal. Marssirivistö kaarsi vasempaan. "Käännös oikeaan". Nyt osasto kääntyi paikoillaan ja muodosti taistelurintaman. Dirhal kohotti miekkansa. "Levittäytykää. Komppanioittain taisteluasemiin". Komppaniat asettuivat kukkulan rinteelle taisteluasemiin. Kuningas Turgon asettui esikuntineen kukkulan huipulle, samoin Ecthelion. Nuoren 1.upseeri Narceksen komppania asettui suojaosastoksi. Narces oli yksi Ecthelwionin parhaita lapsuuden ystäviä yhdessä Elemmakilin ja Aranwionin kanssa. Kuninkaan viiri nostettiin kukkulan huipulle, samoin Gondolinin viiri.

Lähettien avulla esikunta muodosti nopeasti kuvan tilanteesta. Yleissuunnitelmana oli, että Fingon vetäisi vihollisen kimppuunsa ja sitten Maedhros hyökkäisi idästä. Vihollinen jäisi kahden tulen väliin ja tuhoutuisi. Fingonin joukot olivat valmiina Ered Wethrinin rinteillä. Fingonilla oli 4 000 sotilasta Eithel Sirionin pohjoispuolella. Itse linnoituksessa olivat ruhtinas Guilinin pojan Gwindorin 1000 nargothrondilaista ja 2000 Hadorin huoneen ihmistä Hurinin ja Huorin komennossa. Mithrimin harmaahaltiat olivat 1500 vahvuisina Eithel Sirionin eteläpuolella herransa Eneldilin johtamina. Doriathin Beleg "Vahvajousi" ja Mablung "Raskaskoura" olivat heidän kanssaan. Ketään muita ei Thingol ollut päästänyt mukaan. Haldirin johtamat Haladin olivat Mithrimin haltioiden eteläpuolella 2000 vahvuisina. Heistä seuraavina olivat Cirdanin Falathrim 3000 sotilaan voimalla. Feänorin pojat olivat kaikkine joukkoineen Himringin edustalla. Heidän liittolaisensa olivat heidän kanssaan. Uldor noin 8000 ihmisen kanssa ja Borin pojat 2500 miehen kanssa. Myös Belegostin Azaghal oli paikalla 3400 tuiman kääpiösoturin kanssa.

Päivä eteni hitaasti. Ecthelion siristi äkkiä silmiään. "Aränwe, näetkö jotain tuolla taivaanrannassa. Aurinko paistaa pahasti silmiin". Aränwe tuijotti kaukaisuuteen, kohti pohjoisessa kohoavia Rautavuoria. "Se on pölypilvi", hän viimein sanoi. "Mitä se merkitsee", kysyi Ecthelwion, katsoen kysyvästi isäänsä. "Vihollisarmeija", vastasi Ecthelion lyhyesti. "Dirhal, tiedustelijoita eteen". Tiedustelijat katosivat alas tasangolle. Koko osasto oli nyt huomannut pölypilven. Rauhallisesti maassa istuskelleisiin sotilaisiin tuli liikettä. He alkoivat nopeasti muodostaa rivistöjä. "Taisteluasemiin", kuului jostain nuoren Narceksen huuto. "Nytkö se alkaa", kysyi Ecthelwion puristaen joustaan, josta hän ei ollut luopunut vaikka komensi talonväenkomppaniaa. Nuorukainen näytti olevan todella hermostunut. " Menee ainakin parituntia ennenkuin ne ehtivät tänne", sanoi Ecthelion pojalleen. " Mutta tuskin ne meidän kimppuumme hyökkäävät. Silloin Fingon jäisi niiden selustaan". Tunnin kuluttua tiedustelijat palasivat. Vihollisarmeijassa oli lähes 20 000 miestä. " Kaksikymmentätuhatta", sanoi Ecthelion ällistyneenä.

Esikunta hänen ympärillään näytti kiihtyneeltä. "Onko niitä liikaa meille", kysyi Ecthelwion huolestuneena. "Ei", vastasi Aränwe "Päinvastoin, niitä on liian vähän. Ne tietävät että olemme täällä ja pitävät pääjoukot reservissä. Toivottavasti Fingon nyt tietää mitä tekee". Vihollisarmeija asettui Eithel Sirionia vastapäätä. Örkkien kuningas Balchirin tunnus liehui joukkojen yllä. Tunnit kuluivat, eikä mitään tapahtunut. Ecthelion tunsi joka hetki jännityksen nousevan armeijan riveissä. "Kun Fingon nyt hillitsisi itsensä", hokivat Ecthelion ja Dirhal yhtämittaa. Sitten, ikuisuudelta tuntuvan odottelun jälkeen jotain viimein tapahtui. Eithel Sirionin luona alkoi kiivas taistelu. Ecthelion näki miten Fingonin lippu pyyhkäisi alas tasangolle ja koko armeija seurasi. Kuningas Balchirin viiri kaatui kun Nargothrondin joukot vyöryivät örkkien yli. "Kuningas Balchirilta taisi juuri mennä henki", totesi Aränwe kuivasti. Hänen takanaan koko esikunta tuntui tulleen hulluksi. Upseerit ryntäilivät edestakaisin yrittäen pysyä tilanteen tasalla. Aränwe liittyi Turgonin, Estelmon ja Ecthelionin seuraan suuren kartan luo. Myös Cirdan saapui ratsain paikalle. Nopeasti ruhtinaat tekivät sotasuunnitelman. Koska kaikki odottivat Fingonin joutuvan ansaan, pitäisi heidän edetä varovasti pohjoiseen ja seuraavana aamuna hyökätä Fingonin kimpussa olevan vihollisen selustaan. Marssi suoritettaisiin taistelumuodostelmassa, mutta kuningas siirtyisi oman huoneensa luo.

Illan tullen Gondolinin armeija ja Falathrim olivat jo kaukana tasangolla. Kauempana pohjoisessa he näkivät kuinka Nargothrondin viiri liehui jo Angbandin portilla, mutta sitten se kaatui. Gondolinilaiset marssivat tiukkailmeisinä koko yön. He ohittivat paikan jossa örkit olivat yrittäneet puolustautua Fingonia vastaan. Mustia ruumiita makasi kaikkialla. Joukossa oli joitakin haltioita ja ihmisiä, mutta ei kovin monia. Sotilaat marssivat ruumiiden ohitse hiljaisina. Heidän kasvonsa olivat nyt vääristyneet vihasta. Joku näki maassa entisen ystävänsä, toinen sukulaisensa. Yksi haltia oli hirvittävästi silvottu. Aliruhtinas Dirhal pysähtyi ruumiin vierelle. "Huomenna he maksavat tästä", hän sanoi hiljaa. Kolme tuntia ennen auringon nousua pidettiin kahden tunnin tauko. Aränwe oli nyt liittynyt Ecthelwionin ja ritari Celdarin komentaman Talonväenkomppanian mukaan. Hieman ennen auringonnousua armeija lähti jälleen liikkeelle.

Kultaisen kukan huoneen nuori Acandur tähysti eteenpäin. Nuori noldo oli Glorfindelin kuriiri ja aseenkantaja! Aurinko oli juuri nousemassa pilviverhon takana ja näkyvyys parani hetki hetkeltä. Edessä näytti olevan matala harjanne ja sen toisella puolella miekat kalisivat yhteen. Glorfindel hymyili Acandurille rohkaisevasti. Kohta se alkaisi! Hän katsoi oikealle ja vasemmalle. Muut huoneet olivat hieman jäljessä. Hyvä niin, tuumi Glorfindel. Kultainen kukka oli aina ollut hyvä marssimaan. Kolme Glorfindelin tiedustelijaa hiipi takaisin harjanteelta. Glorfindel viittasi huoneensa alipäällikkö Daurendilin ja jousikomppanian Cidrigin luokseen. Cidrig oli yksi harvoja Kultaisen kukan huoneeseen liittyneitä harmaahaltioita. Myös nuori Eltas seisoi Glorfindelin vierellä. Hän toimi ruhtinaan adjutanttina. Glorfindel katsoi pitkään Eltasia, jonka koko olemus viesti innostusta. Eltas näytti syntyneen osallistuakseen suuriin kenttätaisteluihin. Tämä oli hänen ensimmäisensä, mutta jo nyt nuori haltia oli kuin kotonaan. Kuinka erilainen olikaan Acandur, joka näytti hermostuneelta ja huolestuneelta. "Harjanteen toisella rinteellä on joitakin hajanaisia örkkiryhmiä", sanoi vanhin tiedustelija. "Sen jälkeen tasanko jatkuu aina Angbandiin asti ja on täynnä örkkikuningas Balchirin joukkoja. Kuningas Fingonin lippu näkyy niiden keskellä, noin kilometrin päässä täältä. Lähimmät hänen joukoistaan ovat ehkä puolen kilometrin päässä. Mutta välissä on voimakas osasto vihollisia".

Glorfindel nyökkäsi. "Mennään vauhdilla harjanteen yli ja isketään örkkejä suoraan selkään. Ne harjanteella olevat jäävät kyllä heti jalkoihin. Jos jäämme aikailemaan ehtivät örkit tuoda paikalle reservejään. Kapteeni Cidrig, pidä jousimiehesi kokoajan riittävän lähellä keihäsmiehiä, voimme vielä joutua vaikka muodostamaan kilpimuurin. Rynnäkön ajan ammutte nuolisadetta, lähitaistelussa vain varmoja tappoja". Cidrig nyökkäsi ja poistui juosten valmistamaan komppaniaansa. "On vielä yksi ongelma", sanoi Daurendil. "Ennenkuin kuningas saa nämä samat tiedot ja vetää samat johtopäätökset, kuluu paljon aikaa. Sinä aikana örkit voivat havaita meidät". "Kuka sanoi että jäämme odottelemaan kuningasta", Glorfindel vastasi hymyillen.

Muut osastot marssivat hurjasti ja pääsivät vihdoin samalle tasolle Kultaisen kukan huoneen kanssa. Ruhtinaat valmistautuivat lähettämään tiedustelijoita eteen. Juuri silloin kaksi ratsumiestä ratsasti koko Gondolinin rintaman eteen. Glorfindelilla oli miekka kädessä ja hän oli laittanut kultaisen kypärän päähänsä. Nuori Acandur kantoi ylpeänä viiriä, jonka hän avasi. Dilwen huoneen sininen vesiputousviiri levisi kaikkien silmien eteen. Glorfindel kohotti miekkansa viistoon ylös. Kaikki ruhtinaat näkivät merkin "armeija kuuluu komentooni". Sitten Glorfindel osoitti harjannetta ja näytti merkin " rientomarssia". Kultainen kukka lähti liikkeelle, sitten koko rintama. Glorfindel laskeutui satulasta ja asettui huoneensa kärkeen. Haltiarintama vyöryi ylös rinnettä. Vieläkään ketään ei ollut ilmestynyt huipulle. Jäljellä oli enää 80 metriä, sitten 60. Glorfindel vilkaisi molempiin suuntiin. Rivistöt olivat vielä suorat. Kaikki oli kunnossa! 50 metriä jäljellä. "Keihäs tanaan", huusi Glorfindel suurella äänellä. Kuului kalahduksia kun sotilaat ojensivat keihäänsä eteenpäin.

Tappava teräsrintama lähestyi nyt harjanteen huippua. Vielä kolmekymmentämetriä oli jäljellä. Glorfindel kohotti miekkansa ja huusi "Rynnäkköön". Haltiat ryntäsivät eteenpäin. "Huutoa", karjui Elemmakilin kirkas ääni Lähteen huoneen rivistöstä. Sitten se alkoi. Yhtäkkiä koko Narceksen komppania huusi täyttä kurkkua. Huuto tarttui Ecthelwionin ja Celdarin Talonväen miehiin. Ecthelwion huomasi karjuvansa muiden mukana. Sitten koko Lähteen huone oli äänessä. Ja huuto levisi! Siihen oli pantu koko se viha, mikä oli noussut Finwen surmaamisen jälkeen. Kaikki se tuska! Koko armeija huusi suoraa huutoa rynnätessään eteenpäin. Ääni kuului selvästi aina Fingonin luo harjanteen toiselle puolelle. Kuningas kohotti päätään ihmetellen mitä oli tekeillä. Samoin kaikki örkit ja haltiat. He kuulivat kaukaisen huudon joka voimistui joka hetki. Sitten gondolinilaiset tulvivat yli harjanteen. Loputon rivistö ryntäsi yli harvojen örkkivartioiden ja alas harjannetta.

Glorfindel näki heti ettei väliin jääneillä örkeillä ollut mitään mahdollisuuksia. Haltiarivistö tuli heidän kimppuunsa yhtenäisenä keihäsmetsänä, eikä osastonsa hajottaneille örkeille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin yrittää pakoon. Gondolinin armeija käveli heidän ylitseen surmaten lyhyessä ajassa yli 5000 vihollista. Kaksi haltioiden armeijaa pääsi yhdistymään. Turgon siirsi joukkonsa Fingonin oikealle puolelle. Kumpikin tiesi, että taistelu oli itseasiassa vasta alkamassa. Vihollinen sai jatkuvasti lisävoimia, eikä Maedhrosista kuulunut vieläkään mitään.

" Nyt ollaankin tiukassa paikassa", totesi Gondolinin joukkojen oikeanpuoleista sivustaa varmistava Ecthelion. "Koko Gwindorin osasto, lukuunottamatta nuorta Celebrimboria, sai surmansa. Samoin Haladin on täysin tuhoutunut. Eikä Maedhrosista kuulu vieläkään mitään". Elemmakil seisoi Ecthelionin vierellä, mutta ei vastannut. Hän tuijotti vihollisosastoa, jonka oli juuri havainnut. Useita tuhansia örkkejä marssi juuri Cirdanin rintaman ohitse suoraan armeijan selustaa kohti. Cirdania painostettiin niin kovaa, ettei hän ehtinyt kiinnittää örkkeihin mitään huomiota. "Herra, lepohetkemme taisi juuri päättyä", Elemmakil huudahti Ecthelionille. Örkit marssivat suoraan kohti Lähteen huoneen asemia. "Nyt olisi sopiva aika Maedhrosin ilmaantua", totesi aliruhtinas Dirhal. "Saisimme koko vihollisarmeijan kahden tulen väliin". Sen pidempään keskusteluun ei ollut aikaa. Arviolta 4000 örkkiä ryntäsi hurjasti huutaen Lähteen huoneen asemia vastaan. Jousikomppania ampui niin nopeasti kuin ehti harventaen vastustajan rivejä pahasti.

Sitten örkit saavuttivat rintaman ja iskivät yhteen haltioiden kanssa. Hetken aikaa tilanne näytti pahalta, mutta sitten haltiat työnsivät vihollisen takaisin ja järjestivät nopeasti rivinsä uudestaan muodostaen kilpimuurin. Örkit yrittivät vielä kaksi kertaa murtaa sen, onnistumatta. Ecthelwionin komppania kokeneet Celdarin avulla oli selvinnyt hyvin. Ecthelwion tiesi itse surmanneensa jousellaan ainakin kuusi örkkiä. Juuri kun örkit valmistautuivat neljänteen rynnäkköön ilmestyi uusi pölypilvi idästä ja paljastui vihdoin viimein Maedhrosin armeijaksi. Haltiat kiljuivat riemusta. "Nyt nähdään onko Morgothilla enää reservejä", sanoi Aränwe Ecthelionille. "Taitaa olla", vastasi ruhtinas osoittaen valtavaa armeijaa, joka ilmestyi Angbandin portista ja läheisten vuorten rinteiltä. Balrogit johtivat sitä joukkoa ja lohikäärme Glaurungin hirvittävä hahmo marssi etummaisena. Lohikäärmeen ympärillä liehuivat pääkalloviirit, örkkikuningas Balcmegin tunnukset.

Vihollisarmeija marssi määrätietoisesti kohti Maedhrosin ja Fingonin välissä ammottavaa aukkoa. Samalla toinen armeija lähti kiertämään Fingonin ja Ered Wethrinin väliin, pyrkien leikkaamaan haltioiden pakotien. Ecthelionin esikunta pohti nopeasti tilannetta. Heidän ja Maedhrosin välissä ei vielä ollut muita, kuin heidän juuri tprjumansa örkkiosasto. Yhteyden luominen olisi siksi helppo työ. Jos Minas Tirith ja Barad Eithel varmistettaisiin riittävän vahvoin voimin ei saarrostavasta armeijasta olisi mitään haittaa. Haltioiden tulisi siis pitää selkänsä turvassa vasten Dorthonionia ja yhdistää voimansa. Seuraavana aamuna voitaisiin örkit pyyhkäistä kentältä. Turgon tuli ilmeisesti samaan tulokseen, sillä hän lähetti koko Cirdanin Falathrimin takaisin Sirionin rannalle puolustamaan reittejä Sirionin solaan.

"Rynnäkköön", huusi Ecthelion ja koko Lähteen huone hyökkäsi kohti itää Egalmothin tukiessa heitä koko jousiosastollaan. Ecthelion pyrki avaaman yhteyden Maedhrosiin. Sitten Fingon ja Hurin tekivät jotakin, jonka luulivat ratkaisevan taistelun. Ilmeisesti Fingon aliarvioi Balcmegin armeijan voiman, sillä olettaen Maedhrosin huolehtivan Balcmegista hän hyökkäsi suoraan pohjoiseen työntäen örkkejä kohti Angbandin portteja. Huomatessaan tämän Ecthelion joutui pysähtymään, sillä hänen ja Fingonin oikean sivustan väliin alkoi muodostua aukko. Balcmeg pääsi työntymään Fingonin ja Maedhrosin joukkojen väliin. Fingonin suunnitelma on jäänyt jälkimaailmalle hieman hämäräksi, mutta ilmeisesti hän aikoi seuraavaksi kääntyä oikealle ja murskata örkkien pääarmeijan itsensä ja Maedhrosin väliin. Suunnitelma kuitenkin epäonnistui, sillä samaan aikaan suurin osa Maedhrosin ihmisjoukoista loikkasi vastustajan puolelle iskien hänen selustaansa. Maedhrosin onnistui kuitenkin lyötynä raivata tiensä etelään ja paeta veljiensä kanssa Amon Erebille, jonka he linnoittivat.

Fingonin joukot joutuivat täydellisen sekasorron valtaan Maedhrosin romahtaessa heidän silmiensä edessä. Yksi örkkiarmeija alkoi tunkeutua Turgonin ja Sirionin solaa varmistavan Cirdanin väliin. Samaan aikaan kuningas Balcmeg kääntyi koko voimallaan Fingonia vastaan. Fingon oli malttamattomuudellaan vienyt haltiat ansaan ja siitä pois selviäminen vaati melkoista sotilaallista nerokkuutta. Gondolinin armeijan onneksi Ecthelion ja Dirhal lukivat tilanteen täsmälleen oikein. Ecthelion ja Egalmoth suorittivat pikamarssin iskien yhteen Turgonin ja Cirdanin väliin työntyvien örkkien kanssa. Lähteen huone ja Taivaallisen jousen huone onnistuivat avaamaan pakotien armeijalle. Turgon käytti sitä nopeasti hyväkseen, samoin Dor Lominin miehet. Mutta Fingonin pääjoukko jäi saarroksiin. Ecthelionin talonväenkomppania oli varmistanut huoneen selustaa ja jäi Fingonin joukkojen mukana saarroksiin. Ecthelwion johti edelleen komppaniaa, mutta kokenut Aränwe oli hieman aiemmin saapunut häntä auttamaan ja jäi muiden mukana saartorenkaan sisälle. jälkijoukkona toiminut Celdarin komppania heidän kanssaan.

Turgon tungettiin etelään, eikä hän kyennyt enää auttamaan veljeään. Fingon piti jonkin aikaa puolensa kaartinsa kanssa, mutta balrogien herran Gothmogin itsensä johtama hyökkäys oli lopulta hänelle liikaa ja tarun mukaan urhea Fingon kaatui itsensä Gothmogin miekkaan. Turgon pyrki nyt vain irti taistelusta ja marssi nopeasti etelään kohti Sirionin solaa. Hurinin joukot toimivat jälkijoukkoina.

Ecthelion näytti todella synkältä marssiessaan joukkojensa kärjessä. Hurin oli asettunut asemiin Serechin suon laitaan käyden viivytystaistelua. Sen turvin haltiat yrittivät irtaantua taistelusta. Suurin osa armeijasta näytti lyödyltä, mutta Ecthelion olisi vielä halunnut jatkaa taistelua. Sirionin sola ja Ered Wethrin olivat loistava puolustuslinja. " Minkälainen on tulevaisuutemme jos vetäydymme piiloihimme pakoon pimeyttä. Varmasti se löytää meidät", sanoi Ecthelion Elemmakilille, joka toimi nyt väliaikaisena alipäällikkönä. Dirhal oli kaatunut taistellessaan etulinjassa Lähteen huoneen hyökätessä länteen avatakseen yhteydet Sirionin solaan. Ecthelion tiesi myös, ett’ Aränwe kateissa, samoin kuin Ecthelwion. Armindil tuli juosten jostain taaempaa. "Herra, minusta näyttää siltä että Hurin on vaikeuksissa". Ecthelion ja Elemmakil käännähtivät ympäri ja tähystivät pohjoiseen. Heidän kauhukseen Hurin oli tungettu suolle ja tie Sirionin solaan oli avoinna örkeille, jotka ryntäsivät nyt gondolinilaisten kimppuun. Ecthelion sai juuri ajoissa joukkonsa ympäri ja torjui hyökkäyksen.

Oikealla puolella marssinut Daironin Pilarin huone sen sijaan oli pulassa. Useita satoja haltioita sai yllättäen alkaneessa taistelussa heti surmansa ja muut onnistuivat vain vaivoin kokoamaan kilpimuurin suojakseen. Ecthelion näki kauhukseen kuinka Dairon taisteli yksin viiden örkin kanssa ja sai surmansa. Osa örkeistä pääsi aina Turgonin esikunnan kimppuun. Suuri örkki hyökkäsi itseään Turgonia kohti, mutta ruhtinas Estelmo asettui lyhyt miekka kädessään eteen ja örkki surmasi hänet. Prinssi Maeglin ehti onneksi ajoissa paikalle ja tappoi örkin. Sitten örkkien hetki oli ohi. Ruhtinas Penlod hyökkäsi Pilarin huoneen avuksi ja pelasti nämä. Myöhemmin Pilarin huone valitsi hänet ruhtinaakseen kuolleen Daironin tilalle. Penlodin lyödessä Pilarin huoneen kimpussa olleet örkit Ecthelion ja Glorfindel huoneineen tulivat oikealta ja vasemmalta hänen ohitseen ja murskasivat örkit väliinsä. Sitten he ryntäsivät tiiviinä rivistönä ylös joen oikeaa laitaa puhdistaen alueen örkeistä aina Serechin suon laitaan asti. Heidän jälkeensä Sirionin solaan jäi makaamaan yli 4000 kuollutta örkkiä. Glorfindel kuitenkin koki raskaan menetyksen, sillä alipäällikkö Daurendil sai surmansa örkkien nuolista.

Ecthelion oli pannut merkille örkkien suuret menetykset ja katsoi tilanteen olevan otollinen taistelun jatkamiselle. Ainakin Hurin voitaisiin pelastaa ja ehkä Hithlum ja Tol Sirion pitää haltioiden hallussa. Hänen yllätyksekseen Turgon kuitenkin kielsi etenemisen ja määräsi Glorfindelin ja Ecthelionin seuraamaan jälkijoukkona vetäytyvää armeijaa. Vasten tahtoaan veljekset tottelivat ja aloittivat synkkien aavistusten vallassa vetäytymisen. Hurinin miesten sitoessa hurjalla taistelullaan vihollisen pääsivät Cirdan ja Turgon livahtamaan pois ja Gondolinin armeija palasi takaisin salattuun kaupunkiin. Cirdan palasi Falasiin alkaen valmistella maataan väistämättä tulevaa Morgothin invaasiota vastaan.

Celebrimborin veljeskunta.

Örkit ympäröivät joka suunnalta Fingonin joukkoja, jotka puolustautuivat raivoisasti. Fingon oli pystyttänyt lippunsa korkean kumpareen laelle. Päähyökkäys vyöryi tauotta suoraan kohti Fingonin lippua, joten toisella puolella haltioiden muodostamaa kilpimuuria oli rauhallisempaa. Nuori Ecthelwion seisoi kivisellä rinteellä ja ampui aina välillä jousellaan kohti örkkejä. Aränwe seisoi hänen rinnallaan miekka kädessään ja tuijotti alas Sirionin vartta marssivia Gondolinin viirejä. "Ainakin he pääsivät pois tästä tuhosta", huokasi Aränwe tyytyväisenä. Hänen molemmat poikansa olivat Gondolinin joukoissa ja luultavasti turvassa. Kapteeni Celdar nojasi raskaasti miekkaansa. Hän oli kadottanut kypäränsä ja otsassa oli verinen haava. Ecthelwion oli vielä haavoittumaton. Ilokseen hän oli huomannut ettei pelännyt, vaikka kuolema näytti olevan vain minuuttien päässä. Uhmakkaasti nuori Ecthelwion tuijotti vihollisen pohjoisesta Fingonin lippua vastaan vyöryviä joukkoja. Nuoren haltian katseessa oli uutta varmuutta.Hän tiesi nyt, ettei pelännyt mitään pahaa!

Talonväenkomppanian rippeet, noin 40 miestä, olivat rinteessä Ecthelwionin edessä. “Älä katso vihollista vaan Fingonia”, totesi Aränwe ja osoitti kohti viiriä. Sen juurella seisoi noldorin korkea kuningas Fingon joidenkin talonväkensä uljaiden ritarien ympäröimänä. Kuningas näytti kuitenkin kiistelevän yhden muita hienommin pukeutuneen ritarin kanssa. Ecthelwion tunnisti tämän ruhtinas Melanduriksi, mahtavan Pelendurin pojaksi. Hän muisti Pelendurin saaneen surmansa Äkkiliekin taistelussa puolustaessaan Eithel Sirionia. Nyt Melandur oli melkoisen tyytymätön johonkin. Äkkiä hän laskeutui polvilleen näyttäen anelevan jotakin kuninkaalta. Tämä kuitenkin piti päänsä. Ecthelwion ei voinut ymmärtää, mikä oli saanut ylpeän ruhtinaan nöyryyttämään itseään niin.

Lopulta ruhtinas Melandur kuitenkin nousi seisomaan ja syleili Fingonia. Kaukaakin Ecthelwion näki ruhtinaan ja kuninkaan silmissä kyyneleitä. Sitten Melandur kääntyi ja ottaen muutaman ritarin mukaansa lähti tulemaan suoraan kohti Ecthelwionia ottaen sieltä täältä sotilaita mukaansa. Kun Melandur ehätti Ecthelionin luokse, oli hänen mukanaan jo ainakin 100 sotilasta. Ecthelwion pisti merkille, että kaikilla sotilailla oli keihäät ja kilvet yhä tallella.,

Hetken Pelendurin huoneen ruhtinas ja Lähteen huoneen prinssi katselivat toisiaan. Melandur oli kadottanut kypäränsä taistelun tiimellyksessä. Hän oli noin Ecthelionin pituinen, mutta hieman leveäharteisempi. Suru ja jonkinlainen pettymys kuvastuivat nuoren ruhtinaan silmistä. Mutta hän ei itkenyt enää. “Katkera on tämä hetki, jolloin herrani lähettää minut pois luotaan”, huudahti Melandur viimein. “Jos jokin voi olla pahempi kuin tappio ja kuolema on se tämä! Mutta niin täytyy olla, sillä herrani Fingonin päätä ei saa käännetyksi”! Aränwe astui lähemmäksi katsoen Melanduriin. “Mitä tarkoitatte, ruhtinas Melandur”?

Melandur nyökkäsi Aränwelle kohteliaasti. “Herrani on määrännyt minut pois luotaan. Minun täytyy koota pieni osasto ja yrittää murtautua saartorenkaan läpi Dorthonioniin”. Aränwe katsoi etelään. Dorthonion kohosi heidän edessään vain parin kilometrin päässä. Örkkejä oli vähemmän sillä suunnalla. Se voisi onnistua! Innostuksen tuli syttyi kokeneen haltian silmiin. “Me tulemme mukaan”, hän sanoi painokkaasti. “Celdar, kokoa talonväenkomppania ja valmistaudu läpimurtoon etelään”. Celdar teki kunniaa ja alkoi järjestää miehiään, mutta Ecthelwion katsoi yhä Melanduriin. “Miksi kuningas haluaa sinun murtautuvan läpi”, hän kysyi ihmetellen. “Miksi hän ei yritä sitä itse”? Melandur kohautti olkapäitään, mikä oli hyvin epätavallista käyttäytymistä hänelle. “Herrani haluaa kaatua armeijansa mukana”, totesi ruhtinas. “Mutta silti hän kieltää joitakin ritareitaan kaatumasta kanssaan”, lisäsi Melandur katkerana. “Mutta herrani sana on lakini”, jatkoi Melandur. “Niinpä yritän läpimurtoa etelään. Minun on uskottava, että kuningas Fingonilla on omat syynsä määrätä näin, vaikken voi nähdä mitä ne ovat. Mutta tiedä tämä, prinssi Ecthelwion. Hän määräsi minut ottamaan erityisesti sinut mukaani tähän yritykseen. Valmistaudu siis, nuori prinssi. Me hyökkäämme pian”. Sen sanottuaan Melandur lähti järjestämään joukkojaan!

Muutaman minuutin kuluttua läpimurto-osasto oli valmis. Melandur asettui sen kärkeen kapteeni Celdarin ja muutaman Fingonin talonväenritarin kanssa. Heidän takanaan parisataa sotilasta oli muodostanut tiiviin osaston. "Rynnäkköön", huusi Melandur ja haltiat syöksyivät eteenpäin. Fingonin kilpimuuri avasi rivinsä ja osasto syöksyi ulos. He törmäsivät vauhdilla yhteen örkkien kanssa ja tunkivat nämä keihäillään pois tieltä. Yllätys oli haltioiden puolella ja he pääsivät eteenpäin. Monia örkkejä ei voiton hetkellä taistelu näyttänyt enää kiinnostavan lainkaan, vaan niillä oli kiire ryöstelemään taistelukenttää. Melandur johti joukkoaan kylmän raivoisasti ja osasto eteni örkkien keskellä. Pikkuhiljaa osasto alkoi hajota joidenkin juuttuessa taisteluun ja toisten kaatuessa, kunnes lopulta useita pieniä ryhmiä ryntäsi vieretysten kohti etelää. He pääsivät läpi örkkien ensimmäisestä linjasta. Sen takana oli vain hajanaisia vihollisryhmiä. Suurin osa haltioista oli kuitenkin tuossa vaiheessa jo kuollut. Loput juoksivat nyt henkensä edestä kohti etelää.

Ecthelwion ampui jousellaan kuoliaaksi eteensä asettuneen örkin ja Arnäwe surmasi miekallaan toisen. Kaksi heidän takanaan juoksevaa Ecthelionin ritaria kaatui örkkien nuoliin. Ecthelwion ampui juostessaan ja osui jälleen yhteen mustapukuiseen örkkiin. Jostain syöksyi örkki Celdarin eteen ja haltia iski miekallaan. Örkki torjui iskun helposti ja Ecthelwionin kauhuksi surmasi Celdarin. Aränwe iski örkin kuitenkin heti kuoliaaksi kostaen ystävänsä. Yhtäkkiä Ecthelwion tajusi, että heidän ja Dorthonionin välissä ei ollut yhtään vihollista. Takaa ja sivuilta örkkejä tulvi joka suunnalta, mutta suoraan edessä ei ollut ketään. Yli taistelun metelin kuului Melandurin voimakas käsky. "Keihäät ja kilvet maahan, nyt juostaan". Joka suunnalta kuului kolinaa soturien singotessa pois varusteensa ja pinkaistessa täyteen vauhtiin kohti edessä siintävää turvaa.

Ecthelwion juoksi niin lujaa kuin pystyi. Uusi toivo oli herännyt hänessä. Ehkä tästä sittenkin selvittäisiin? Ehkä hänen kohtalonaan ei ollutkaan kuolla vielä! Oikealla ja vasemmalla juoksi sekaisin haltioita ja örkkejä tappaen toisiaan. Dorthonionin ensimmäinen harjanne kohosi jo edessä. Sen ja seuraavan kukkulan välistä kulki syvällä kanjonissa matala pieni joki. Echtelwion suunnisti sitä kohti. Aränwe seurasi häntä puuskuttaen, samoin muutama muu haltia. Jyrkät seinämät molemminpuolin kanjonin suuta pakottivat Ecthelwionin juoksemaan suoraan sitä kohti. Itsekin jo puuskuttaen hän saapui joen rannalle, ja totesi vettä olevan vain hieman yli nilkkaan. Korkeat seinämät kohosivat pystysuorina joen kummallakin puolella.

Ecthelwion käännähti ympäri. Kauempana oikealla hän näki haarniskansa pois heittäneen ruhtinas Melandurin ja kuuden muun haltian pinkovan ylös kukkulan rinnettä. Neljä soturia heitä hieman lähempänä oli myöskin pääsemässä turvaan. Muuten Ecthelwionista näytti siltä, että kaikki elossa olevat haltiat ja örkit olivat pinkomassa kohti samaa kanjonia minkä suulla hän nyt seisoi. Se ei onneksi ollut aivan niin kapea kuin miltä näytti, vaan yli kymmenen metriä seinämästä toiseen. Aränwe pysähtyi huohottaen Echtelwionin viereen. "Mitä jos se on umpikuja", hän sai lopulta sanotuksi. Ecthelwion kohautti olkapäitään ja kohotti jousensa. He kumpikin tajusivat, että sillä ei ollut juurikaan merkitystä. Oli liian myöhäistä yrittää mihinkään muuhun suuntaan. Kaksi voimakkaannäköistä harmaahaltiaa juoksi heidän ohitseen ja pysähtyi kanjonin suulle. Toisella heistä oli jousi kädessä. Ecthelwion jännitti omansa ja etsi maalia. Vasemmalla juoksi kaksi örkkiä miekat käsissään. Ecthelwion ampui ensimmäisen ja pitkä tumma harmaahaltia toisen. Kolmas harmaahaltia, jonka Aränwe tunnisti Mithrimin haltioiden aliruhtinas Annaeliksi, tuli juosten paikalle. Annael pysähtyi hetkeksi toteamaan tilanteen. “Meidän täytyy jatkaa matkaa”, hän totesi lähes heti. “Te kaksi joilla on jouset, jääkää tähän suojaamaan muita. Ehkä onnistutte auttamaan joitakin läpi. Me muut lähdemme tutkimaan, pääseekö tätä jokea myöten turvaan”. Muut nyökkäsivät hyväksyvästi. Annael. Aränwe ja toinen harmaahaltia lähtivät kahlaamaan eteenpäin joen pohjaa seurate. Ecthelwion sovitti uutta nuolta jänteelle ja tarkkaili tasagolla juoksevia örkkejä.

Kovin montaa haltiaa ei ollut enää pystyssä. Ecthelwion ampui kolmanneksi viimeisen nuolensa kaataen varmasti lähimmän örkin. Sitten hän kohdisti huomionsa kolmen haltian tiiviiseen joukkoon joka pinkoi heitä kohti. Kahdella oli vihreä vaelluspuku. Tämä tarkoitti heidän olevan Fingonin joukoissa palvelevia viherhaltioita. Vain muutama vapaaehtoinen Ossiriandista oli saapunut kuultuaan uutisen Maedhrosin liitosta. Kolmas haltia oli tutunnäköinen melko pitkä noldo, joka oli pukeutunut Nargothrondin haarniskaan. Samassa Ecthelwion tunnisti pikkuserkkunsa Celebrimborin. Neljä örkkiä ryntäsi oikealta kolmikon kimppuun. Celebrimbor surmasi yhden taitavalla miekaniskulla. Toiseen osui Ecthelwionin nuoli. Yksi örkki onnistui kuitenkin iskemään veitsensä toisen viherhaltian selkään, ennen kuin sai surmansa jäljelle jääneen viherhaltian kädestä. Neljäs örkki kaatui Ecthelwionin viimeiseen nuoleen. Hän kiitti nyt mielessään kaikkia niitä tunteja, jotka oli viettänyt ruhtinas Egalmothin kanssa opetellen jousiammuntaa!

Sekä Celebrimbor että viherhaltia pääsivät kanjonin suulle hengästyneinä. Celebrimborilla oli viiltohaava kädessään, mutta hän ei näyttänyt huomaavan sitä. Myös Cirdanin joukkojen lähetti voitti juoksukilpailun örkkien kanssa. Hän iski taitavilla keihääniskuilla kaksi tiensä katkaissutta örkkiä kuoliaaksi ja ehätti sitten Ecthelwionin luokse. Viherhaltialla oli jousi, joten hän jäi suojaamaan kun Ecthelwion, Celebrimbor ja Cirdanin joukkojen haltia lähtivät matalassa vedessä juosten Annaelin perään.

Doriathin Ithilbor juoksi kohti kanjonia suorastaan kiitäen läpi kivikon. Juostessaan hän sovitti nuolen jänteelle ja ampui vauhdista oikella juosseen örkin. Ithilbor oli heittänyt pois keihäänsä mutta viisaasti pitänyt jousensa. Jouselle ampuminen vei kuitenkin hänen huomionsa, niin että Ithilbor ehti vain havaita syrjäsilmällä hahmon kiven päällä. Sitten se jo hyppäsi hänen päälleen. Ithilbor kaatui ja totesi tuijottavansa silmiin örkkiä, jonka miekka aloitti laskevan kaaren. Iskun kohteena oli Ithilborin pää. Mutta yhtäkkiä örkki miekkoineen kaatui ja sen takaa ilmestyi kevyesti haarniskoitu Hithlumin ritari, joka oli paiskannut kypäränsä pois. Ithilbor tunnisti heti Fingonin oman talonväenkomppania tunnukset ritarin haarniskassa. Fingonin ritari auttoi Ithilborin ylös tietämättä sen olevan pitkän ystävyyden alku! Samalla heidän ohitseen kiiruhti kaksi haltiaa, jotka olivat kiivaassa lähitaistelussa viiden örkin kanssa. Kanjonin suulta suhahtanut nuoli kuitenkin kaatoi yhden örkin. Ithilbor ja ritari kiiruhtivat haltoiden avuksi. Kaikki neljä örkkiä olivat lyhyessä hetkessä kuolleita. Nyt Ithilbor ehätti vilkaisemaan kahta muuta haltiaa tarkemmin. Toinen oli harmaahaltia, mutta ilmeisesti Gondolinista. Hänen toverinsa oli pukeutunut noldo ritarin kevyeeseen haarniskaan, joka oli poikkeuksellisesti punainen. Noldo näytti todella vaaralliselta soturilta. Hänen silmänsä viipyivät hetken kohti kanjonia ja haltioita juoksevissa örkeissä ja Ithilbor näki noldon haluavan jatkaa taistelua! Sitten järki sai voiton. “Tulkaa, voimme vielä ehtiä turvaan”, noldo huudahti. Nelikko kääntyi ja juoksi kanjoniin juuri ennen ensimmäisiä örkkejä.

Ecthelwion ja kaksi muuta haltiaa kiiruhtivat eteenpäin. Joki oli matala, mutta siinä oli välillä syvänteitä joihin etenkin juokseva henkilö kaatui helposti. Kolmikko olikin jo likomärkä, kun he kanjonin tehtyä mutkan pysähtyivät kuin seinään. Viidenkymmenen metrin päässä heidän edessään joki putosi iloisena vesiputouksena alas useita kymmeniä metrejä heidän yläpuoleltaan. Mithrimin Annael, Aränwe ja toinen harmaahaltia olivat suojautuneet juuri ennen putousta ylhäältä pudonneiden suurten kivien taa ja neuvottelivat jostakin kiivaasti. " Onko teillä jokin idea", kysyi Ecthelwion ehdittyään muiden luokse. "On", vastasi Annael kireästi. "Kohta tulee pimeää. Minä kiipeän sitä ennen ylös tuota seinämää ja pimeän tultua pudotan alas köyden, joka tällä Mablungilla", hän osoitti harmaahaltiaa", onneksi sattui olemaan mukana. Teidän täytyy vain pitää puolenne parikymmentä minuuttia". Echtelwion aikoi muistuttaa örkkien yö näöstä, mutta muutti mieltään. Suunnitelma voisi kuitenkin toimia, eikä ollut muutakaan vaihtoehtoa. Annael lähti kiipeämään mahdottoman tuntuista rinnettä, ja muut suojautuivat kivikkoon. “Onko hänellä mitään mahdollisuuksia päästä tuosta ylös”, ihmetteli Ecthelwion ääneen katsellen Annaelin kiipeämistä. “Mithrimin harmaahaltiat ovat hyviä kiipeilemään vuorilla”, totesi harmaahaltia, joka siis oli Doriathin kuuluisa Mablung raskaskoura! “Onko kenelläkään nuolia”, kysyi Ecthelwion huolestuneena ajatellen jo kohta ilmestyviä örkkejä. Hänen nuoliviininsä oli tyhjä!

Ilta pimeni jo kun Annael pääsi vihdoin perille. Epätoivoiset haltiat olivat torjuneet jo kolme örkkien hyökkäystä. Ylivoimasta ei ollut niin paljon hyötyä kapeassa kanjonissa. Örkkien pääongelma oli kuitenkin heidän haluttomuutensa. Vastassa oli Beleriandin parhaita sotureita ja örkit olivat voittaneet juuri suuren taistelun. Kolmen epävarman hyökkäyksen jälkeen örkit vetäytyivät kanjonin mutkan taakse päästäkseen suojaan haltioiden tarkoilta jousimiehiltä. Ilmiselvästi he ajattelivat haltioiden olevan loukussa, joten tarvitsi vain odottaa! Mutta heti örkkien vetäydyttyä kauemmaksi pudotti Annael köyden alas. Haltia toisensa jälkeen kiipesi ylös. Lopulta enää vain Ecthelwion, Mablung ja jousella aseistautunut viherhaltia olivat alhaalla. Viherhaltia tarttui köyteen ja alkoi kiivetä. Juuri silloin Mablung näki örkin kurkistavan mutkan takaa. Molemmat haltiat tarttuivat jousiinsa. Saman tien he näkivät kuunvalossa useiden örkkien juoksevan esiin jouset käsissään.

Ecthelwion ja Mablung ampuivat surutta nuolia huolimatta hämärän olevan jo laskeutumassa. He osuivat useisiin örkkeihin. Myös Ithilbor ampui ylhäältä nuolia. Viherhaltia oli jo päässyt aivan köyden loppuun, kun nuoli osui hänen vasempaan käteensä. Otteen juuri irrotessa sai Annael hänet kiinni ja veti haavoittuneen ylös. Alhaalla Ecthelwion ja Mablung tarttuivat yhtäaikaa köyteen ja ylhäällä olevat vetivät heidät ylös niin nopeasti kuin kykenivät. Yksi örkkien nuoli raapaisi Ecthelwionin otsaa ja kaksi osui Mablungin selkäpakkaukseen kilpistyen siihen. Yksi harmaahaltioista poisti nopeasti nuolen haavoittuneen viherhaltian kädestä ja totesi sen olleen myrkytön.

Selvittyään kanjonista haltiat marssivat kaksipäivää ja yötä yhteenmenoon, sotkien koko ajan jälkiään. Osan ajasta viherhaltia käveli, mutta aina välillä häntä kannettiin. Kaikki olivat yllättyneitä siitä ettei örkkien etsintäpartioita näkynyt lainkaan. "Kun tietäisivät keitä täällä on, niin kääntäisivät joka kivenkin", totesi Aränwe synkästi. Kun yö jälleen koitti he viimein leiriytyivät. Sinä yönä pienen hyvin kätketyn leirinuotion äärellä he muodostivat yhden maailman kuuluisimmista veljeskunnista. Läsnä tuon nuotion äärellä oli paljon jo silloin kuuluisia sankareita sekä niitä joista myöhemmin sellaisia tuli. Paikalla olivat prinssi Celebrimbor Curufinin poika Feänorin huoneesta, Beleg Cuthalion ja Mablung Raskaskoura, Doriathin kuuluisat sankarit, Mithrimin aliruhtinas Annael, Ecthelwion Dilwen huoneesta, Arnäwe Lähteen huoneesta, Legolas Gondolinin Puun huoneesta, Ossiriandin Damrod, Falasin Galmir, ritari Arminas josta sittemmin tuli Pyhän Piirin ensimmäinen ritari, Doriathin Ithilbor ja Fingonin talonväen ritariTilion. Selviydyttyään sellaisesta vaarasta mistä he juuri olivat selvinneet katsoivat nämä haltiatkuuluvansa yhteen. Se vakuudeksi he perustivat veljeskunnan, jota he sitten alettiin kutsua Celebrimborin veljeskunnaksi. He vannoivat aina auttavansa toisiaan kaikin mahdollisin tavoin ja taistelussa puolustavansa tovereitaan vaikka hengellään. Koska jokainen oli toiselle velkaa elämänsä, sillä vain yhdessä he olivat selvinneet, katsoivat he jokaisen olevan velkaa yhden palveluksen toiselle. Oikeastaan mitään muita velvoitteita veljeskunnalle ei tullut, mutta vakavasti otettuina niissäkin oli kylliksi.

Aamulla seurue jatkoi matkaa kohti etelää ja saapui lopulta Dorthonionin ylängön etelälaidalle. Siellä he hyvästelivät toisensa. Beleg ja Mablung palasivat Doriathiin ja Arminas Cirdanin luo, jonka joukoissa hän oli taisteluun marssinut. Arminas kertoi Cirdanin lähettäneen hänet ennen taistelun alkua viemään viestiä Fingonille ja tämä oli pyytänyt Arminasia jäämään seurueeseensa. Arminas oli taistellut sitten Fingonin talonväen kanssa, kunnes tämä oli määrännyt hänet osallistumaan läpimurtoon. Prinssi Celebrimbor vaelsi takaisin Nargothrondiin. Hän oli ainoa koko Gwindorin 1000 haltian osastosta, joka palasi Nirnaethista. Aliruhtinas Annael palasi Mithrimiin kantaen mukanaa tuskaa kansansa tuhoutuneesta osastosta. Mithrimin ruhtinas Eneldil oli komentanut Annaelin osallistumaan läpimurtoon, jotta heidän kansansa hengissä selvinneillä olisi Mithrimissä joku johtaja. Eneldil itse taistelu sitten kuolemaan asti Fingonin rinnalla ja sai surmansa yhden balrogin miekasta.

Puun huoneen Legolas palasi Gondoliniin, mutta Ecthelwion ja Aränwe eivät menneet hänen kanssaan. Ecthelwion halusi jäädä avaraan maailmaan ja vaellella sen loppumattomissa erämaissa. Pois pääsy Gondolinin ahtaasta maailmasta oli herättänyt jotakin uutta hänen sydämessään. Hänessä asui rakkaus erämaihin ja niissä vaelteluun. Sitä ei voinut enää sammuttaa. Aränwe jäi hänen kanssaan haluttomana päästämään rakastamaansa Ecthelwionia yksinään Beleriandin vaaralliseen maailmaan. Hänen molemmat omat poikansa olisivat turvassa Gondolinissa, tiesi Aränwe! Falasin Galmir, ritari Tilion ja Doriathin Ithilbor jäivät heidän kanssaan. Näistä viidestä tuli läheiset ystävät. Aluksi he suuntasivat matkansa Ossiriandiin vieden haavoittuneen Damrodin takaisin kotiinsa. Sieltä Ecthelwion kumppaneineen suuntasi Amon Erebille, jossa hän vietti pitkän ajan sukulaistensa Feänorin poikien luona, oppien tuntemaan nämä.